RUKOUS AIKUISEN JA LAPSEN VOIMAVARANA
– Rohkaisua rukoustehtävään ja rukoustaisteluun lasten puolesta heidän hyväkseen
Lupaus
Minkä muun suurenkaan kansan jumalat ovat yhtä lähellä omaa kansaansa kuin Herra, meidän Jumalamme? Hän on meitä lähellä aina, kun me häntä rukoilemme. (5. Moos. 4:7)
RUKOUSHAASTE
Osa 1
Syliin uskottu uusi elämä herättää suurta iloa ja vastuuntunnetta. Haluamme tehdä kaikkemme varjellaksemme pientä ihmistä. Suuren tehtävän edessä joudumme pian kuitenkin toteamaan rajallisuutemme. Huoli lapsen hyvinvoinnista saakin monet meistä kääntymään Jumalan puoleen. Äidit ovat maailman ahkerimpia rukoilijoita isien ja isovanhempien tullessa tiiviisti perässä.
Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa. (Ps. 127:3)
Rukoilemme
Kiitos, Jumala, uudesta elämästä, jonka olet laskenut syliimme, kiitos pienistä ja nuorista ihmisistä, jotka olet antanut elämäämme, kiitos lapsista, jonka olet laskenut sydämellemme! Aamen.
Osa 2
Esirukous on kristitylle tuttu ja luonnollinen asia. Tartuin kuitenkin aiheeseen kahdesta syytä: Ensiksikin, haluan rohkaista meitä ottamaan rukoustehtävän entistä vakavammin. Olen nimittäin vakuuttunut, että rukouksen saralla on vielä mahdollisuuksia käyttämättä.
Toiseksi, kristittynä aikuisena, äitinä, opettajana, kummina ja lähetystyöntekijänä haastan sinut esirukoukseen lasten elämän puolesta. Tämän rukoushaasteen esitän kaikille aikuisille, siis myös sinulle riippumatta siitä, onko sinulla omia lapsia vai ei, tai minkä ikäisiä sydämellesi annetut lapset ovat. Kaikki lapset – niin kotona pyörivät tenavat, omien siipiensä kantokykyä epävarmoina koettelevat nuoret kuin myös jo kotoa omaan elämäänsä lennähtäneet aikuiset – tarvitsevat esirukoustamme!
Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. (Room. 12:12)
Rukoilemme
Rakas, Jumala, anna meidän ymmärtää esirukouksen tärkeys ja sen voima lastemme elämässä! Aamen.
Osa 3
Me aikuiset olemme kaikki vanhempia. Suomenkielinen isään ja äitiin viittaava substantiivi ’vanhempi’ on nimittäin sama sana kuin adjektiivina käytetty ’vanhempi’. Sana ’vanhempi’ sisältää siis kaksi näkökulmaa. 1) Vaikka emme olisikaan biologisia vanhempia, isovanhempia, kasvattivanhempia tai sijaisvanhempia, olemme kaikki aikuisia ja siis ikämme puolesta vanhempia kuin lapset. 2) Tämä iällinen ja kokemuksellinen vanhemmuus kutsuu meitä ottamaan vastuuta, yhteistä vastuuta, uusista sukupolvista. Meitä tarvitaan ja meitä kehotetaan myös rukoilemaan lasten ja nuorten puolesta. Uskon, että monet meistä ovat saaneet kokea omien vanhempiensa tai isovanhempiensa esirukouksen voiman. Mitä meille yksityisinä ihmisinä ja kansakuntana olisikaan elämässä tapahtunut, elleivät esivanhempamme olisi muistaneet meitä rukouksin? Saakoon vanhempien sukupolvien esimerkki meidät isät ja äidit, isovanhemmat ja kummit, sedät ja tädit, naapurit ja opettajat sekä muut lasten kanssa vuorovaikutuksessa suoraan tai välillisesti olevat ja työskentelevät jatkamaan rukousketjua. Yhteistyöllä on ennenkin saatu suuria aikaan – miksi ei siis nytkin yhteisellä rukouksella?
Lopuksi: Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä… Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. (Ef. 6:10, 18)
Rukoilemme
Rakas taivaan Isä, auta meitä ottamaan tosissamme oma tehtävämme aikuisina ja vastuumme vanhempina. Kiitämme esivanhempiemme rukouksista ja pyydämme: Vahvista meitä voimallasi, niin että jaksaisimme jatkaa rukousketjua omien ja muitten tämän päivän lasten sekä tulevien sukupolvien puolesta. Aamen.